2. Päivä

Ensimmäiset paremmin onnistuneet unet takana. Kipu oli eilen illalla niin vittumainen, että noin 11 aikaan otin pari panacodia huonon olon uhalla ja asetuin sänkyyn makuulle. Yllättäen uni tuli heti. Aamulla heräsin siinä kuuden maissa ja nautin pika-aamupalan (2 panacodia ja lasi vettä) ja painuin takaisin sänkyyn. Seuraavan kerran heräsin sitten hiukan puolenpäivän jälkeen. Pari panacodia lisää ja tässä sitä nyt ollaan. Kivut hyvin hallussa. Kirjoittaminen ei vaan maistu tällä hetkellä yhtään. Pitää myöhemmin muokkailla näitä juttuja sen verran mitä muistan.

Ensimmäinen suihku otettu. Haavoja on viisi kappaletta ja ne ovat kyllä todella siistin näköisiä. Mistään ei vuoda/erity mitään joten en varmaan niitä enää mitenkään peitä. Vasemmassa hauiksessa on aika iso mustelma, mistä lie tullut?

impressive regeneration


Ei paska punniten parane.

1. Päivä

En tiedä mikä oli, mutta nukkuminen ei oikein ottanut sujuakseen. Tunnin välein heräilin ja käsittääkseni jossain vaihessaa tiputin jotain pillereitäkin.

Aamulla puhuin kirurgin kansa. Eipä ollut geneettinen vika tämä sittenkään, vaan ilmeisesti noin 10 vuotta sitten olen olkapääni vaurioittanut lumilautailun yhteydessä. Kirurgi sanoi että tämä on hyvä, sillä on ilmeisesti paljon helpompi korjata tälläisiä juttuja ihan pysyvästi. Tai siis on helpompaa korjata jokin rikki mennyt asia, kuin muotoilla ehjästä muttei täysin toimivasta toimivampi. Aika loogista, eikö? Kuulemma merkkejä kymmenistä tai jopa sadoista 'vituiks menneistä' haukotteluista ynnämuista ei ollut näkyvissä mitään. Mulla on siis varmaan mahtavat regeneraatiogeenit tjms. ;)

Kolmen aikaan tuli isä hakemaan minut pois sairaalasta. Pikkaisen jäi harmittamaan, etten ehtinyt kiittää hoitajia vielä viimeistä kertaa, kun kaikki olivat piilossa jossain.

Pitkin iltaa kivut vain kasvoivat ja kasvoivat ja en oikein tiennyt että mitä olisin lääkearsenaalistani ottanut kun tuli aika lääkeöveriolo jo aikaisemmin päivällä. Äiti ja isä onneksi kestivät valitukseni hermostumatta.

Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin.

Leikkauspäivä

Asiat kulki tänään suunnilleen näin: Heräsin noin 15 yli kuusi, siitä sitten nopea suihku, hampaidenpesu ja matkaan. Kiitos vaan isälle kyydistä. Tuhma sikari sairaalan edessä ja ei muuta kuin sisään. Hissi nelos kerrokseen ja moi mä olen tulossa leikkaukseen joo. Ainut asiakas olin huoneessa johon minut ohjattiin. Vaatteiden vaihto ja telkka auki taustalle ja unten maille. Muutaman kerran havahduin kun huoneeseen tuli väliaikaisesti muuta porukkaa. No, joskus 11:sta aikaan Heikki sai ekat lääkkeet. Diapamit ja muut naamaan ja muistaakseni vielä kerrattiin perusjutut (vasen käsi, ei amputaatio ym.).

Siitä Heikkiä lähdetttiin sitten kuljettamaan sängyssä pitkin käytäviä. Leikkaussalin eteen pysäköitiin ja ei tainnut (kiitos diapamin) enää pahemmin jännittää sillä nukahdin samantien uudestaan. Herätys ja vielä jotain puhuttiin. Piikki käteen ja hengitä vielä kaksi kertaa syvään. Muistan ajatelleeni että nyt 'menee vituiks' jotain sillä ei kyllä tuntunut siltä että olisin ollut nukahtamassa. No, se hengitys taisi jäädä yhteen kertaan. Uskomatonta miten salakavalasti nuo nukutuslääkkeet toimivat.

n-aikayksikköä myöhemmin havahduin heräämöstä. Kello taisi olla jotain kahden ja kolmen väliltä. Lisää lääkkeitä Heikille. Kipua ei kyllä pahemmin ollut, ehkä jotain pienen pientä jomotusta. Heti oli mieli mitä kirkkain ja ilokseni huomasin, että kaksikätinen olin yhä edelleen. Oikeastaan ainut asia mikä vaivasi oli saatanallinen tarve tyhjentää rakko. No, lääkkeitä Heikille ja kello 4 aikoihin palattiin vuodeosastolle.

Tunti-kaksi myöhemmin oli ruoan aika: porkkanasosekeittoa, leipää, kurkkua, tomaattia, mehua ja kahvia ja kyllä teki hyvää syödä. Niin hyvä oli vointi, että päätin käväistä haukkaamassa raitista sikari-ilmaa ulkosalla.

Eipä tässä mitään kummempaa ole tänään tultu tehtyä. Laadukas lääkepöhnä päällä ja telkasta roskaa. Päätin jäädä sairaalaan yöksi sillä täällä on toki paremmat lääkkeet (huumeet) ja muuteenkin apu lähellä jos jokin pakottava tarve iskee. Hoitsut on kyllä yksi maailman parhaista asioista. Oikeaan paikkaan meni 'se' palkankorotus. Kolmas syy yöksi jäämiselle on se, että huomenna aamulla tapaan fysioterapeutin ja saan nukkua pidempään kun jään tänne. Niin ja tuosta nukkumisesta tai varsinaisesti nukahtamisestakaan ei täällä tarvitse pahemmin huolehtia vaikka on tullutkin tässä päivän mittaan melko paljon nukuttua/koomailtua sillä nukahtamislääkkeet ovat napinpainalluksen takana.

Etiäpäin, sanoi mummo lumessa.

11 tuntia ja 15 minuuttia leikkaukseen

Kyllä alkaa väkisinkin jännittämään. Parin tunnin ajan saa vielä syödä. Ruokaa tosin ei näissä Z-junissa tarjoilla. Matka käy kohti vanhempien kotia, sillä pikkaisen liian aikaisin olisin joutunut Lahdesta heräämään jos sieltä olisin Herttoniemen sairaalaan osastolle 6 halunnut klo 7. ehtiä. Vasemman olkapään tähystysleikkaus on siis edessä. Ei tiettävästi ole mikään maailman riskialttein leikkaus, mutta ainahan joku voi 'mennä vituiks'. Eilen esimerkiksi 'vituiks meni' haukottelu. Tarkoitus oli siis tosiaan vain yksinkertaisesti haukotella, mutta kas kummaa vasen olkapää loksahti hienosti pois paikaltaan. Pari kuukautta se oli tiennyt paikkansa ja olin jo alkanut miettimään, että jos ei sittenkään tarvitsisi leikkaukseen lähteä.

Ensi yönä painuu silmät kiinni viimeisen kerran niin, että tiedän varmasti herääväni yhä edelleen kaksikätisenä. Huomenna juuri ennen leikkausta kun nukutus alkaa puskea päälle ei varmuutta enää ole (ks. 'mennä vituiks'). Pitää vaan jostain löytää se usko moderniin lääketieteeseen ja suomalaiseen osaamiseen. Suomessahan ei ikinä 'mene vituiks' mikään (ks. mikätahansaurheilu). Sormet ristissä ja puoli paniikissa huomista odotellen.

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.