Asiat kulki tänään suunnilleen näin: Heräsin noin 15 yli kuusi, siitä sitten nopea suihku, hampaidenpesu ja matkaan. Kiitos vaan isälle kyydistä. Tuhma sikari sairaalan edessä ja ei muuta kuin sisään. Hissi nelos kerrokseen ja moi mä olen tulossa leikkaukseen joo. Ainut asiakas olin huoneessa johon minut ohjattiin. Vaatteiden vaihto ja telkka auki taustalle ja unten maille. Muutaman kerran havahduin kun huoneeseen tuli väliaikaisesti muuta porukkaa. No, joskus 11:sta aikaan Heikki sai ekat lääkkeet. Diapamit ja muut naamaan ja muistaakseni vielä kerrattiin perusjutut (vasen käsi, ei amputaatio ym.).
Siitä Heikkiä lähdetttiin sitten kuljettamaan sängyssä pitkin käytäviä. Leikkaussalin eteen pysäköitiin ja ei tainnut (kiitos diapamin) enää pahemmin jännittää sillä nukahdin samantien uudestaan. Herätys ja vielä jotain puhuttiin. Piikki käteen ja hengitä vielä kaksi kertaa syvään. Muistan ajatelleeni että nyt 'menee vituiks' jotain sillä ei kyllä tuntunut siltä että olisin ollut nukahtamassa. No, se hengitys taisi jäädä yhteen kertaan. Uskomatonta miten salakavalasti nuo nukutuslääkkeet toimivat.
n-aikayksikköä myöhemmin havahduin heräämöstä. Kello taisi olla jotain kahden ja kolmen väliltä. Lisää lääkkeitä Heikille. Kipua ei kyllä pahemmin ollut, ehkä jotain pienen pientä jomotusta. Heti oli mieli mitä kirkkain ja ilokseni huomasin, että kaksikätinen olin yhä edelleen. Oikeastaan ainut asia mikä vaivasi oli saatanallinen tarve tyhjentää rakko. No, lääkkeitä Heikille ja kello 4 aikoihin palattiin vuodeosastolle.
Tunti-kaksi myöhemmin oli ruoan aika: porkkanasosekeittoa, leipää, kurkkua, tomaattia, mehua ja kahvia ja kyllä teki hyvää syödä. Niin hyvä oli vointi, että päätin käväistä haukkaamassa raitista sikari-ilmaa ulkosalla.
Eipä tässä mitään kummempaa ole tänään tultu tehtyä. Laadukas lääkepöhnä päällä ja telkasta roskaa. Päätin jäädä sairaalaan yöksi sillä täällä on toki paremmat lääkkeet (huumeet) ja muuteenkin apu lähellä jos jokin pakottava tarve iskee. Hoitsut on kyllä yksi maailman parhaista asioista. Oikeaan paikkaan meni 'se' palkankorotus. Kolmas syy yöksi jäämiselle on se, että huomenna aamulla tapaan fysioterapeutin ja saan nukkua pidempään kun jään tänne. Niin ja tuosta nukkumisesta tai varsinaisesti nukahtamisestakaan ei täällä tarvitse pahemmin huolehtia vaikka on tullutkin tässä päivän mittaan melko paljon nukuttua/koomailtua sillä nukahtamislääkkeet ovat napinpainalluksen takana.
Etiäpäin, sanoi mummo lumessa.
