Noin vuosi

Kesän alussa oli vielä vähän säätöä ja välillä aamuisin herätessä tuntui olkapäässä pientä jomotusta. Kesi meni ja syksy tuli ja eipä enää ole kipuja ollut. Olkapää on käytännössä normaali, joskin kyllä sen leikkauksen vieläkin tavallaan tuntee kun tosissaan yrittää venyttää äärirajoille. Tai siis kun tuota kättä kääntää sellaisiin asentoihin joissa se ei ole ollut enää moniin vuosiin, niin kyllä se vähän tuntuu. Tunne on ehkä verrattavissa siihen, jos tässä yrittäisi spontaanisti tehdä spagaattia.

Leikkauksesta jäi viisi pientä arpea olkapäähän ja ne tuskin tulevat ikinä tuosta mihinkään lähtemään. Ei haittaa.

Tällä hetkellä olkapää saa arvosanan 9.9/10, jos tässä jaksaisi vielä venytellä enemmän niin kuukauden parin päästä puhuttaisiin puhtaasta kympistä.

45 päivää leikkauksesta

Viikko kaksi sitten olkapää kipeytyi melko pahasti ja jouduin lopettamaan harjoittelun suunnilleen viikoksi ja palaamaan öiseen särkylääkitykseen.

Paljon tuli silloin mietittyä, että oliko joku kenties mennyt vituiksi, mutta ei, nyt on kaikki taas kunnossa. Sain viime maanantaina fysioterapeutilta uudet ohjeet. Uudet harjoitukset ovat selvästi vanhoja haastavampia (paperilla) mutta tosi hyvin niiden kanssa on tämä ensimmäinen viikko ainakin vierähtänyt.

Nyt on siis tarkoitus saada liikeradat täysin entiselleen (ja oikeastaan laajemmiksi kuin aikaisemmin, sillä jotain juttuja ennen vältin sijoiltaan meno riskin takia). Jännää huomata että esimerkiksi selin makuulla pystyn (melkein) suoristamaan kädenpään taakse. En ole moneen vuoteen uskaltanut tälläistä edes kokeilla..

Parin viikon päästä alkavat sitten lihasvoimaharjoitukset ja siitä noin kuukausi eteenpäin ja käden pitäisi jo olla täysin entisellään jos ei parempi..

3 viikkoa ja pari päivää leikkauksesta

Fysioterapeutti on tavatta ja uudet harjoitteluohjeet saatu. Ainakin kaksi ensimmäistä päivää ovat uudet harjoitukset onnistuneet tuottamaan pientä kipua, varsinkin kun on tarkoitus kääntää kättä sivusuunnassa niin että kyynärpää on kehossa kiinni. Oikea käsi kääntyy näin 90 astetta, vasemmalla alkaa tuntua aika epämukavalta 30 asteen kohdalla. Seuraavat kolme viikkoa treenaankin vain tuohon kolmeen kymppii asti sillä näin neuvottiin. Varmasti joskus ensi viikolla tekisi mieli kuitenkin tehdä enemmänkin.




Kantosidettä en enää käytä paitsi nukkuessa ja liikkuessa ulkona. Liukastuminen voisi johtaa johonkin ikävään, kuin myös unissa häröily.

Kaikki on ainakin tähän asti sujunut täydellisesti, ehkä tästä vielä käsi tulee..

Viikko

Viikko on nyt leikkauksesta vierähtänyt. Tänään päivällä poistettiin tikit. Tikkien poisto oli kaiken kaikkiaan melko kivuton operaatio, viisi minuuttia terveysasemalla, viisi pientä nipistystä ja siinä se oli.

En enää syö lääkkeitä muuten kuin yötä vastaan. Pari Panacodia auttaa mielestäni nukahtamista mukavasti. Apu on tarpeen, sillä olen tähän astisen elämäni nukkunut käytännössä kokonaan mahallani. Selällään makaan nykyään, joskin ajoittain käännyn myös oikealle kyljelleni. Kipuja esiintyy välillä aamuisin herätessä hetkellisesti mutta en sentään ole enää heräillyt öisin.

Kantositeestä on kyllä hävinnyt uutuudenhohto täysin. Ei huvittaisi enää koko systeemiä käyttää, mutta pakko se on, ettei vahingossakaan tule tehtyä kädellä liikaa. Pikkaisen alkanut jännittää ensimmäinen fysioterapia ja uudestaan käden liikutteluun totuttelu, mutta siihen on kyllä vielä paljon aikaa. Ensimmäinen tapaaminen on 18:sta helmikuuta, eli päivää vajaa kahden viikon kuluttua.

Olkapään etuosaan on muodostunut melko komea mustelma.

Jääköhän näistä jäljet?




Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

3. Päivä

Viime yö ei mennyt ihan yhtä ruusuisesti kuin edellinen. Noin puolenyön aikaan pistin koneelta pyörimään pari Colbert Report jaksoa ja siinä samalla tiputin 2 Panacodia. No, ei tullut uni itsestään, mutta kun jaksot loppuivat pistin koneen pois päältä ja sieltähän se uni tuli. Kipu oli kova kun heräsin parin tunnin päästä. En oikein keksinyt, että mikä lääke olisi parhaiten toiminut joten päädyin vain ottamaan 4satasen karja Buranan. Takaisin sänkyyn ja uni tuli silmään, mutta aina välillä heräilin inhottavaan kipuun. Joskus puoli 7 aikaan kun heräsin n-kerran katkesi kamelin selkä. Tiputin pari Panacodia ja seuraavan kerran heräsinkin sitten puolen päivän aikoihin. Kaiken kaikkiaan tuo oli varmasti epämiellyttävin yö tähän mennessä. Ei se heräily, mutta ne kivut.. Liikunkohan unissani liikaa?

Lääkearsenaalini on muuten tällainen: Panacodeja, 120 mg Arcoxeja, 10 mg Oxynormia ja sitten ihan perus 4satasta Buranaa. Burana nyt on lähinnä placebo lääke. Arcoxia vaikuttaa pitkäaikaisesti. Oxynormit on ehdottomasti näistä lääkkeistä tykeimpiä mutta toisaalta Panacodeista löytyy kyllä kodeiinia ja on se sekin aika ässä kivun hoidossa. Panacodeja on tähän mennessä mennyt päivittäin 8 kappaletta. Ei tee varmasti hyvää maksalle joten pitää noistakin ikävä kyllä alkaa tässä pikkuhiljaa luopumaan.

Kumma juttu miten kivuton olo voi olla, mutta sitten harjoitukset (todella pientä) saavat aikaan todellisen helvetin. Harjoitukset ovat tähän mennessä olleet lähinnä sormien suoristelua ja ranteen pyörittelyä. Kolme kertaa päivässä otan myös kantositeen vähäksi aikaa pois ja liikuttelen vähän kyynärpäätä. Ilmeisesti näiden harjoitusten tarkoitus onkin ainoastaan pitää terveet nivelet kunnossa. Joskus kolmen viikon päästä alkaa sitten varmaan myös itse olkapään kuntoutus.

No, näin tänään. Perjatai kotona vanhempien luona, onko olemassa parempaa?

Ei välillä väliä, kunhan saa välillä väliä.

2. Päivä

Ensimmäiset paremmin onnistuneet unet takana. Kipu oli eilen illalla niin vittumainen, että noin 11 aikaan otin pari panacodia huonon olon uhalla ja asetuin sänkyyn makuulle. Yllättäen uni tuli heti. Aamulla heräsin siinä kuuden maissa ja nautin pika-aamupalan (2 panacodia ja lasi vettä) ja painuin takaisin sänkyyn. Seuraavan kerran heräsin sitten hiukan puolenpäivän jälkeen. Pari panacodia lisää ja tässä sitä nyt ollaan. Kivut hyvin hallussa. Kirjoittaminen ei vaan maistu tällä hetkellä yhtään. Pitää myöhemmin muokkailla näitä juttuja sen verran mitä muistan.

Ensimmäinen suihku otettu. Haavoja on viisi kappaletta ja ne ovat kyllä todella siistin näköisiä. Mistään ei vuoda/erity mitään joten en varmaan niitä enää mitenkään peitä. Vasemmassa hauiksessa on aika iso mustelma, mistä lie tullut?

impressive regeneration


Ei paska punniten parane.

1. Päivä

En tiedä mikä oli, mutta nukkuminen ei oikein ottanut sujuakseen. Tunnin välein heräilin ja käsittääkseni jossain vaihessaa tiputin jotain pillereitäkin.

Aamulla puhuin kirurgin kansa. Eipä ollut geneettinen vika tämä sittenkään, vaan ilmeisesti noin 10 vuotta sitten olen olkapääni vaurioittanut lumilautailun yhteydessä. Kirurgi sanoi että tämä on hyvä, sillä on ilmeisesti paljon helpompi korjata tälläisiä juttuja ihan pysyvästi. Tai siis on helpompaa korjata jokin rikki mennyt asia, kuin muotoilla ehjästä muttei täysin toimivasta toimivampi. Aika loogista, eikö? Kuulemma merkkejä kymmenistä tai jopa sadoista 'vituiks menneistä' haukotteluista ynnämuista ei ollut näkyvissä mitään. Mulla on siis varmaan mahtavat regeneraatiogeenit tjms. ;)

Kolmen aikaan tuli isä hakemaan minut pois sairaalasta. Pikkaisen jäi harmittamaan, etten ehtinyt kiittää hoitajia vielä viimeistä kertaa, kun kaikki olivat piilossa jossain.

Pitkin iltaa kivut vain kasvoivat ja kasvoivat ja en oikein tiennyt että mitä olisin lääkearsenaalistani ottanut kun tuli aika lääkeöveriolo jo aikaisemmin päivällä. Äiti ja isä onneksi kestivät valitukseni hermostumatta.

Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin.