En enää syö lääkkeitä muuten kuin yötä vastaan. Pari Panacodia auttaa mielestäni nukahtamista mukavasti. Apu on tarpeen, sillä olen tähän astisen elämäni nukkunut käytännössä kokonaan mahallani. Selällään makaan nykyään, joskin ajoittain käännyn myös oikealle kyljelleni. Kipuja esiintyy välillä aamuisin herätessä hetkellisesti mutta en sentään ole enää heräillyt öisin.
Kantositeestä on kyllä hävinnyt uutuudenhohto täysin. Ei huvittaisi enää koko systeemiä käyttää, mutta pakko se on, ettei vahingossakaan tule tehtyä kädellä liikaa. Pikkaisen alkanut jännittää ensimmäinen fysioterapia ja uudestaan käden liikutteluun totuttelu, mutta siihen on kyllä vielä paljon aikaa. Ensimmäinen tapaaminen on 18:sta helmikuuta, eli päivää vajaa kahden viikon kuluttua.
Olkapään etuosaan on muodostunut melko komea mustelma.
Jääköhän näistä jäljet?
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.
